Sivut

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Posti-Pate ja Suklaasilmärinsessa.

Jee! Ensimmäinen postaus tälle blogille ja ihan kunnon asiaakin samalla!

Alotetaan vaikkas nyt ihan yksinkertasesti esittelyistä.

Elikkäs mie olen Oona. Oon 12-vuotias, mutta täytän syyskuussa kolmetoista. Virallisia harrastuksia mulla ei ole, mutta päivittäinen turhanpäivänen datailu ja toki nuket on mun harrastus.  Liikuntaa en harrasta enempää, kun on pakko, sillä en ole siitä paraskuntoisimmasta päästä enkä toki urheilullisimmasta päästä. Jos lempiurheilulajeja pitäs nimetä olis se sitten pyöräily, uinti ja ratsastuskin menee, vaikkakin oon pitäny piiiitkäää taukoa ratsastamisesta. Ja venyttelemisestä pidän tosi paljon ja venynkin aikalailla. Toki kavereitten kanssa hölmöily ja kaikella tyhmälle nauraminen myöhään valvomisen oheella kai lasketaan mun harrastuksiksi. Ja musiikinkuuntelu ja enimmäkseen tunneilla kaikkiin mahollisiin lappuihin tuhertelukin on varsin mieluisaa puuhaa.

Luonteeltani olen sosiaalinen papupata, joka edellämainitusti tykkää nauraa tyhmille jutuille ties kuinka kauan. En pelkää sanoa mielipidettäni ääneen, ja jos oon jotakin mieltä siihen on sitten turha sanoa mitään vastaan, koska sillon yleensä saa kuulla aikamoista kommentointia ja vittuilua takaisin. Ärsyyntyessäni/suuttuessani olen aikas kamala olento, joka tuntuu suuttuvan ja vihaavan kaikkea mahdollista. Pääni sisällä kaikki tuntuu menevän hienommin ja useimmiten suuttuessani tykkään ajatella, että mitä jos kykenisinkin kasvattaan joitain piikkejä selästäni tai räjäyttelemään jotain randomjuttuja vaan ajatuksen voimalla. Myöskin tykkään särkeä ikkunoita vaan niitten ohi kävellessäni - toki vaan mun mahtavassa ajatusmaailmassa mikä olis kyllä aika mukava paikka niile kaikille, joille satun olemaan vihanen justiisa sillä hetkellä.

Varsinaista lempiväriä mulla ei ole, mutta on toki värejä, joista pidän ja on niitäkin värejä, jotka ei mulle oikein erikoisemmin mielly. Pastellisävyt on mun mieleen erittäin paljon. Turkoosi ja muutkin sinertävät sävyt on kivoja ja jos lempiväri olis pakko nimetä tulis se olemaan turkoosi. Mintunvihreä on kanssa kiva väri. Vaaleanpunainen on taas sellanen väri, josta en oo oikein ikinä erikoisemmin tykänny, mutta tummanpinkki on ihan kiva väri kanssa. Neonväreistä en liikaa tykkää, koska tuppaan saamaan kamalan migreenin niistä.

Niinsiis, tämähän on nukkeblogi, niin ehkä mun kannattas jotain nukeistanikin kertoa. Nukkeja minulla on tällä hetkellä kaks. Pullip Tiphona ja Pullip Merl. Sutzune ja Michie nimiltään. Sutzune (Tiphona) tuli mulle viimekesän loppupaikkeilla, joten tätä harrastusta on kohta jatkunut vuosi ja innostusta vielä riittää. 

MUTTA NYT  JAARITTELUT SAA RIITTÄÄ!

Jos otsikkoa satuitte miettimään, Posti-Pate sattui tunkemaan viime tiistaina kauan odotetun paketin meidän postilaatikkoon...

Ja pakettihan oli Mollamanialta.
Mutta mitäköhän paketti sisälti?


Noh, sieltähän löytyi obitsut tytöille ja chipsit Sutzunelle! minäkö hidas tavaroitten tilaamisessa?
Ja varmasti kaikki viisaammat tajusi, että siinä on kahdet chippit, toiset chipsit ovat kaverini nukelle. Michiellekin tilattiin chipsit, mutta mun tuurilla ne meni just loppumaan Mollamanian varastosta, joten Michien chipsit tulee sitten myöhemmin, kun uusi erä simmuja saapuu varastoon. jes pääsen vihdoinkin eroon Merlin stock-chipseistä!

Noi ruskeat meni siis Sutzulle! c: 
Oon tosi tyytyväinen noihin chipseihin, kyllä ne kannatti ottaa, vaikka itte sanonkin.

Mutta minkäslainen tyttö on chipeillään?













*rummutusta*















Tadaa! 
Itte olen kyllä tyytyväinen noisin chippeihin. Sopivat kyllä hyvin Sutzulle. 
Tähän väliin vielä kiitokset iskälle, joka autto kaulatappejen sahaamisessa, obitsujen asentamisessa ja stock-chipsejen irrottamisessa. ei, en ollut liian pelokas tekemään niin
Kävin siinä sitten obitsujen vaihdon jälkeen kuvaamassa ulkona, noitten obitsujen käsien kanssa on vielä opettelemista, kun jälkeenpäin kattoo muutamia kuvia kädet vammaa aika lailla.

anteeks toi käsienvammaus
Meidän takapihalla on tosi iso ihana apilapelto. Kävin sitten siellä napsimassa kuvia, aurinkoki paisto kivasti, ja kamera suostu yhteistyöhön, vaikkakin obitsun kanssa oli aika palajo säätöä.

Ainiijoo, lisäkäsiäki tilattiin, mutten heti ekalla kuvauskerralla uskaltanu ottaa mukaan, etten vaan heti hukkais niitä :D




extrapic


Joo tää oli hiukan lyhyemmänpuoleinen postaus (taino tekstiä kyllä riittää...) mutta tuun kuvailemaan varmastikkin lähipäivinä jonkinverran niin katotaas, jos sillon tulis jotain siedettäviä kuvia, jotka vois julukasta.